perjantai 4. marraskuuta 2016

Onko sokeririippuvuus harhaa?


HS:n tuoreessa artikkelissa sokeririippuvuutta kuvailtiin harhaksi. Artikkelissa haastateltu ravitsemustieteilijä näyttäisi kritiikittömästi toistaneen vastikään julkaistun katsausartikkelin sanomaa. Kun lueskelin kyseistä katsausta, tuli heti mieleen, että nyt on tarkoituksella tilattu sokerimyönteinen artikkeli. Itse asiassa katsauksen loppukaneettikin on muotoiltu niin, että vallanpitäjät eivät pääsisi vaikuttamaan sokerituotteita myyvien yhtiöiden liiketoimintaan.

“Given the lack of evidence supporting it, we argue against a premature incorporation of sugar addiction into the scientific literature and public policy recommendations [lihavointi lisätty].” Sanan ”premature” käyttö on varsin erikoista. Kirjoittajat ikään kuin myöntävät, että sokeririippuvuus tullaan näyttämään toteen, mutta haluavat silti viivyttää totuuden esiintuloa. Kuin keskonen, joka meinaa tulla ulos ennen aikojaan.

Katsaus julkaistiin Rippe Health -nimisen yhtiön sponsoroimassa supplementtinumerossa. Rippen sponsoreihin lukeutuvat mm. Coca-Cola, Dr. Pepper, General Mills ja Corn Refiners Association. Tieteellisten sarjojen supplementtinumerot eivät käy läpi vertaisarviointiprosessia, joten niitä käytetään yleisesti markkinointikanavina. James Rippe on itsekin julkaissut itsensä sponsoroimissa supplementtinumeroissa sokerimyönteistä propagandaa. Välillisinä maksajina ovat toimineet Rippen sponsorit. Artikkeleiden taso lähentelee naistutkimusta. Esimerkiksi tässä artikkelissa Rippe puhuu käsitteestä "evidence-based science". Mitä on näyttöön perustuva tiede? Tiede on aina näyttöön perustuvaa. Jos kirjoittaja haluaa painottaa näyttöön perustumista, hän suurella todennäköisyydellä yrittää vedättää lukijaa.  Ja Rippen osalta kupletin juoni on jo pitemmän aikaa ollut päivänselvä (ks. The New York Times).

Luetaan seuraavaksi toisen tutkijaryhmän julkaiseman katsauksen tiivistelmä. 

Abstract

Purpose of review: To review research that tests the validity of the analogy between addictive drugs, like cocaine, and hyperpalatable foods, notably those high in added sugar (i.e., sucrose).

Recent findings: Available evidence in humans shows that sugar and sweetness can induce reward and craving that are comparable in magnitude to those induced by addictive drugs. Although this evidence is limited by the inherent difficulty of comparing different types of rewards and psychological experiences in humans, it is nevertheless supported by recent experimental research on sugar and sweet reward in laboratory rats. Overall, this research has revealed that sugar and sweet reward can not only substitute to addictive drugs, like cocaine, but can even be more rewarding and attractive. At the neurobiological level, the neural substrates of sugar and sweet reward appear to be more robust than those of cocaine (i.e., more resistant to functional failures), possibly reflecting past selective evolutionary pressures for seeking and taking foods high in sugar and calories.

Summary: The biological robustness in the neural substrates of sugar and sweet reward may be sufficient to explain why many people can have difficultly to control the consumption of foods high in sugar when continuously exposed to them.

Taitaa olla harhaa, että monet ravitsemustieteilijät osaisivat kriittisesti lukea tieteellistä kirjallisuutta.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti