Mikään asia
ei tällä hetkellä jaa Suomea voimakkaammin kahtia kuin maahanmuuttopolitiikka. Itse
asiassa ei voida enää edes puhua kahtiajaosta, sillä maahanmuuttokriittisten
osuus on turvonnut ylivoimaiseksi.
Emma Kari
(vihr.), Eva Biaudet (r.), Li Andersson (vas.) ja Erkki Tuomioja (sd.) vaativat
perjantaisessa toimenpidealoitteessaan hallitusta ryhtymään toimiin Suomen
pakolaiskiintiön moninkertaistamiseksi.
Biaudet ja Andersson ovat jo pitemmän aikaa asustelleet Aikuisten Muumimaailmassa;
Kari ja Tuomioja nähtävästi suunnittelevat sinne muuttoa. Wikipediassa Karin
kerrotaan olevan tietokirjailija – väite, joka saattaisi loukata oikeita tietokirjailijoita. Tuomiojan naiiviuden
ja ikääntymisen kombinaatio on johtanut siihen, että helppoheikit ja aktivistit
vedättävät häntä kuin viiden litran kuoriämpäriä. Viimeisin esimerkki oli
lelumies Rami Adham.
Edellä
mainitun kansanedustajakvartetin perimmäisin tavoite lienee poliittisten
irtopisteiden keräily kukkahatuilta, kettutytöiltä ja ituhipeiltä. Sillä,
kuinka realistisia tavoitteet pakolaiskiintiön moninkertaistamisesta ovat, ei
ole mitään merkitystä. Anderssonisteja vievät tunteet, ei järki.
Urho Kekkonen suhtautui pakolaisasioihin varsin
rationaalisesti. Vilho Annala ja 13 muuta kansanedustajaa olivat hallituksen
asianomaisen jäsenen vastattavaksi esittäneet mm. seuraavat kysymykset:
”Pitääkö
hallitus mainittujen pakolaisten oloa maassa suotavana, ellei niin mihin
toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä pakolaisten poistumiseksi
Suomesta?”
Näin vastasi
sisäasianministeri Kekkonen Helsingissä 16. päivänä helmikuuta 1939:
”Kuten
edelläolevat [sic] luvut osoittavat, on kyselyssä tarkoitettujen pakolaisten
lukumäärä Suomessa suhteellisen vähäinen, mikä johtuu siitä, että Hallitus on ajoissa ryhtynyt kaikkiin
tarpeellisiin toimenpiteisiin, ettei Keski-Euroopan pakolaisvirta pääsisi
suuntautumaan maahamme… Hallituksen tarkoituksena on luonnollisesti
kuitenkin rikkomatta valtiollista turvapaikkaoikeutta koskevia kansainvälisiä
tapoja, jatkuvasti estää pakolaisten
joukkosiirtymiset, mikä ei merkitse sitä, etteikö maahantulolupia voitaisi
yksityistapauksissa myöntää… Hallitus katsoo hoitaneensa arkaluontoisen
pakolaiskysymyksen tavalla, jossa on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon
inhimillisyyden vaatimukset, mutta samalla
pidetty tehokasta huolta siitä, että pakolaisten maahantulo ei pääse
vaikuttamaan haitallisesti omiin oloihimme [lihavoinnit ja
alleviivaus lisätty].”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti