lauantai 29. lokakuuta 2016

Urho Kekkonen ja pakolaispolitiikka


Mikään asia ei tällä hetkellä jaa Suomea voimakkaammin kahtia kuin maahanmuuttopolitiikka. Itse asiassa ei voida enää edes puhua kahtiajaosta, sillä maahanmuuttokriittisten osuus on turvonnut ylivoimaiseksi.   

Emma Kari (vihr.), Eva Biaudet (r.), Li Andersson (vas.) ja Erkki Tuomioja (sd.) vaativat perjantaisessa toimenpidealoitteessaan hallitusta ryhtymään toimiin Suomen pakolaiskiintiön moninkertaistamiseksi. Biaudet ja Andersson ovat jo pitemmän aikaa asustelleet Aikuisten Muumimaailmassa; Kari ja Tuomioja nähtävästi suunnittelevat sinne muuttoa. Wikipediassa Karin kerrotaan olevan tietokirjailija – väite, joka saattaisi loukata oikeita tietokirjailijoita. Tuomiojan naiiviuden ja ikääntymisen kombinaatio on johtanut siihen, että helppoheikit ja aktivistit vedättävät häntä kuin viiden litran kuoriämpäriä. Viimeisin esimerkki oli lelumies Rami Adham.

Edellä mainitun kansanedustajakvartetin perimmäisin tavoite lienee poliittisten irtopisteiden keräily kukkahatuilta, kettutytöiltä ja ituhipeiltä. Sillä, kuinka realistisia tavoitteet pakolaiskiintiön moninkertaistamisesta ovat, ei ole mitään merkitystä. Anderssonisteja vievät tunteet, ei järki.

Urho Kekkonen suhtautui pakolaisasioihin varsin rationaalisesti. Vilho Annala ja 13 muuta kansanedustajaa olivat hallituksen asianomaisen jäsenen vastattavaksi esittäneet mm. seuraavat kysymykset:

”Pitääkö hallitus mainittujen pakolaisten oloa maassa suotavana, ellei niin mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä pakolaisten poistumiseksi Suomesta?”

Näin vastasi sisäasianministeri Kekkonen Helsingissä 16. päivänä helmikuuta 1939:

”Kuten edelläolevat [sic] luvut osoittavat, on kyselyssä tarkoitettujen pakolaisten lukumäärä Suomessa suhteellisen vähäinen, mikä johtuu siitä, että Hallitus on ajoissa ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, ettei Keski-Euroopan pakolaisvirta pääsisi suuntautumaan maahamme… Hallituksen tarkoituksena on luonnollisesti kuitenkin rikkomatta valtiollista turvapaikkaoikeutta koskevia kansainvälisiä tapoja, jatkuvasti estää pakolaisten joukkosiirtymiset, mikä ei merkitse sitä, etteikö maahantulolupia voitaisi yksityistapauksissa myöntää… Hallitus katsoo hoitaneensa arkaluontoisen pakolaiskysymyksen tavalla, jossa on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon inhimillisyyden vaatimukset, mutta samalla pidetty tehokasta huolta siitä, että pakolaisten maahantulo ei pääse vaikuttamaan haitallisesti omiin oloihimme [lihavoinnit ja alleviivaus lisätty].”



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti