Kunnallisvaalit ja Facebook

Avasin juuri kunnallisvaaliehdokkuuteeni liittyvän sivuston Facebookissa. 

Li Anderssonin progradu ja Bayesin teoreema

Li Andersson on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti. Hänen kandidaatintutkielmansa käsitteli turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa. Omien sanojensa mukaan Andersson valmistelee progradu -tutkielmaa turvanpaikanhakijoiden säilöönotosta. Valmistelu on ollut ilmeisen huolellista, sillä sitä on kestänyt jo kuutisen vuotta.

Anderssonin edustaman ideologian sovittaminen tieteen sapluunaan voi olla varsin haastavaa. Myös työkiireet ovat todennäköisesti hidastaneet tutkielman valmistumista. Kuusi vuotta on kuitenkin pitkä aika. Innokas ja fiksu valtiotieteiden opiskelija pystyisi tekemään progradun kuudessa viikossa.

Tehdään ihan huvin vuoksi Bayesin teoreeman mukainen laskelma siitä, millaisella ehdollisella todennäköisyydellä Andersson saa progradunsa valmiiksi vuoteen 2017 mennessä.  

Bayesin teoreema on ehdolliseen todennäköisyyteen liittyvä matemaattinen teoreema. Bayesin teoreeman keskeinen vahvuus on se, että se kuvaa käsitysten päivittämistä uuden todistusaineiston valossa a posteriori. Se siis kertoo todennäköisyyden sille, että hypoteesi on tosi, jos jokin asia on tapahtunut. Esimerkiksi oikeuslääketieteilijät hyödyntävät Bayesin teoreemaa arvioidessaan DNA-testien todistusarvoa oikeusistuimessa.

Bayesin teoreema on ”perusmuodossaan” hämmästyttävän yksinkertainen; siinä on kolme tunnettua muuttujaa ja yksi tuntematon muuttuja. Tässä tapauksessa tuntematon muuttuja on se, että saako Andersson progradunsa valmiiksi vuoteen 2017 mennessä.  

Prioritodennäköisyys:

Ensin arvioidaan progradun valmistumisen todennäköisyys tämän hetkisen tiedon valossa. Jos haluaisimme tehdä vakavasti otettavan arvion, rupeaisimme tonkimaan aiheeseen liittyviä tilastoja. Tällä kirjoituksella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tieteen kanssa, joten voin hyvällä omallatunnolla heittää lonkalta subjektiivisen arvion 5 %

Uusi tapahtuma:

Anderssonin vastaus tiedusteluuni progradunsa valmistumisesta: ”Mun gradun etenemiseen ei kyllä taida liittyä mitään mikä olisi suuren yleisön kannalta kiinnostavaa.” Vastaus voitaneen tulkinta niin, että gradu on seisonut telakalla jo pitemmän aikaa.

Todennäköisyys tämän vastauksen antamiselle, jos gradu on valmistumassa vuoteen 2017 menneessä: 3 % (subjektiivinen arvio)

Todennäköisyys tämän vastauksen antamiselle, jos gradu ei ole valmistumassa vuoteen 2017 menneessä: 60 % (subjektiivinen arvio)

Posterioritodennäköisyys:

Korjattu arvio todennäköisyydelle, että gradu valmistuu vuoteen 2017 mennessä edellä mainitun vastauksen pohjalta: n. 0,3 %.

Hei, minun nimeni on huume

Hei, minun nimeni on huume.

Tuhoan koteja, revin perheitä toisistaan, otan lapsia – ja se on vasta alkua! Olen kalliimpaa kuin kulta, kalliimpaa kuin mitkään jalokivet. Tuon surua, mutta jos tarvitset minua, muista, että olen helposti löydettävissä. Minä elän kaikkialla ympärilläsi – olit sitten kaupungissa tai maalla. Asun rikkaassa, asun köyhässä, asun kadulla ja ehkä jopa naapurissasi.

Minun voimani on mahtava. Kokeile, niin näet, mutta jos sen teet, et voi koskaan olla varma, että enää päästämme toisistamme irti. Voit yrittää minua kerran ja voisin antaa sinun mennä, mutta yritä minua kahdesti ja minä otan sielusi - olet omani. Kun meillä on toisemme, sinä varastat ja valehtelet vuokseni. Teet mitä ikinä sinun täytyy, jotta pääset kokemaan minut uudestaan. Teet rikoksia, minun hurmani on taatusti sen arvoista. Sylissäni tunnet ilon. Sinä valehtelet vanhemmillesi, voit varastaa isältäsi. Kun näet heidän kyyneleensä, sinun pitäisi tuntea surua. Minun valtani sinuun on niin suuri, että kauttasi vaikutan jopa läheistesi elämään. Voit unohtaa oman moraalisi ja sen, miten sinut kasvatettiin. Olen sinun omatuntosi, minä opetan sinua kulkemaan tietäni.

Otan lapset vanhemmilta ja vanhemmat lapsilta. Vien sinun ystäväsi. Otan kaiken sinulta. Ulkonäkösi, ylpeytesi ja terveytesi. Olen kanssasi, vierelläsi. Sinä luovut kaikesta: perheestäsi, kodistasi, ystävistäsi ja rahoistasi. Ja olet niin yksin. Vien ja vien, kunnes ei ole enää mitään otettavaa. Kun olen lopettanut kanssasi, olet onnekas, jos vielä hengität. Jos annat mahdollisuuden, teen sinut hulluksi. Minä raiskaan kehosi, minä hallitsen mieltäsi. Minä omistan sinut kokonaan, sielusi tulee olemaan minun. Annan sinulle painajaisia aina, kun nukut. Kuulet ääniä päässäsi, hikoilet, täriset, vapiset ja näet harhoja. Haluan teidän tietävän, että nämä kaikki ovat lahjoja minulta, mutta sitten se on jo liian myöhäistä. Tiedät sydämessäsi, että olet minun, ja emme tule koskaan eroamaan.

Kadut, että päätit kokeilla minua. Sinä tulit luokseni, en minä sinun luoksesi. Tiesit, että näin tapahtuisi. Monta kertaa olisit voinut lähteä, mutta uskalsit haastaa voimani. Päätit olla rohkea, tyhmänrohkea. Olisit voinut vain kävellä pois. Jos voisit elää sen päivän nyt, mitä päättäisit? Olen sinun mestarisi ja sinä olet minun orjani! Tulen jopa mukaasi hautaan.

Nyt kun olet tavannut minut, mitä teet? Kokeiletko minua vai et? Jos otat kädestäni, vien sinut helvettiin. Voin tuoda sinulle enemmän kurjuutta, kuin sanat voivat kuvailla. Minun nimeni on huume.

Suhteellinen vs. absoluuttinen riski

Lääketeollisuus usein harhaanjohtaa lääkäreitä ja kuluttajia ilmoittamalla lääketutkimusten yhteydessä pelkän suhteellisen riskin vähentymisen. Otetaan esimerkkitapaukseksi arvovaltaisessa The New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistu statiinitutkimus (Shepherd ym. 1995), jota Google-laskurin mukaan on siteerattu lähes 9 000 kertaa.

Tutkijat raportoivat viiden vuoden kestoisen statiinihoidon vähentävän kuoleman suhteellista riskiä 22 % keski-ikäisillä korkean kokonaiskolesterolin omaavilla miehillä. Absoluuttisen riskin vähentyminen oli niin vaatimaton, että prosenttiluku oli syytä ”unohtaa” artikkelista. Se on kuitenkin helposti laskettavissa artikkelissa annettujen tietojen pohjalta.

Kuolemia statiiniryhmässä 32 per 1000 miestä ja lumelääkeryhmässä 41 per 1000 miestä.

Suhteellisen riskin vähentyminen: (41-32)/41 = 22 %

Uutisotsikko: Pravastatiini vähentää kuolleisuutta riskipotilailla jopa 22 %

Absoluuttisen riskin vähentyminen: (41-32)/1000 = 0,9 %

Uutisotsikko: Pravastatiinin hyödyt riskipotilaillakin minimaalisia

Lisäksi voidaan vielä laskea ns. NNT-luku (number needed to treat). NNT ilmoittaa potilasmäärän, joka on hoidettava, jotta yksi tapaus (esim. kuolema) saataisiin estettyä. Tässä tapauksessa NNT-luvuksi tulee 111.

Uutisotsikko: Pravastatiinin anto riskipotilaille on terveyslottoa

Kun otetaan huomioon pravastatiinin hyvin dokumentoidut haittavaikutukset luustolihaksiin, voidaan todeta, että tuotteen käytöstä hyötyy lähinnä lääketehtaan kassa. 

”Naistutkimus” on haitallista yhteiskunnalle

Kirjoitin aiemmin hyvin kriittiseen sävyyn naistutkimus-nimisestä pseudotieteestä. Suomen pitäisi seurata Norjan linjaa ja lopettaa tyystin verorahojen haaskaaminen naistutkimukseen. Tämä siitä syystä, että naistutkimusta harjoittavien propagoima pseudotieteellinen hölynpöly näyttäisi levinneen jopa tiettyihin viranomaistahoihin. Onhan yltiösuvaitsevaisuus – ja sen sallima typeryys – nykypäivänä muodissa.

En yksinkertaisesti voi olla spekuloimatta, että naistutkimuksen harjoittajilla on ollut näppinsä pelissä, kun Opetushallitus julkaisi tuoreen oppaansa Tasa-arvotyö on taitolaji – Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa. On ehdottomasti hyvä asia, että Suomessa on laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Se ei kuitenkaan muuta sitä biologista tosiasiaa, että tyttö on tyttö ja poika on poika. Oppaassa neuvotaan, että lapsia on tärkeää puhutella nimillä, ei tyttöinä tai poikina.

Eräs naistutkimuksen harjoittaja raapaisi muutama vuosi sitten progradu -tutkielman, jossa hän ”analysoi” Psykiatria-teosten tuottamaa käsitystä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Tarkoituksena oli ”tutkia” sitä, millaisia seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä ilmiöitä ja tiloja määritellään häiriöityneiksi sekä millä perusteilla tämä tehdään.

Tutkielman teoreettinen tausta on kirjoittajan mukaan ”postmodernissa feminismissä, mutta hyödynnän myös standpoint feminismin näkemyksiä tiedon paikantumisesta. Teoreettinen ymmärrykseni seksuaalisuudesta ja sukupuolesta pohjautuu keskeisesti Michel Foucault'in ja Judith Butlerin teoretisointeihin. Foucault näkee seksuaalisuuden luonteeltaan diskursiivisena ja diskursseihin sitoutuvan valtaa. Butler käsittelee sukupuolta kahtiajaon kautta. Jako miehiin ja naisiin on hänen mukaansa keskeinen seksuaalisuutta määrittävä tekijä, jonka kautta heteroseksuaalisuus tuotetaan luonnollisena.”

Toisin sanoen tutkielmalla ei ollut mitään teoreettista taustaa. Judith Butleria voitaneen pitää naistutkimuksen luojana. Hänen kuuluisin ”neronleimauksensa” lienee, että sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä. Ilmeisesti olla-verbi pitäisi määritellä uudestaan tai sitten pitää vain tyytyä siihen tosiasiaan, että Kalle on poika ja Liisa on tyttö. 

Butlerin harhaiset höpinät ovat niittäneet useita ”palkintoja” maailmalla. Hän on saanut mm. ”ykköspalkinnon” Philosophy and Literature -lehden Bad Writing -kilpailussa. Pari vuotta myöhemmin Butlerilla oli ”kunnia” päästä The New Criterion -lehden listalle. Butlerin kannalta oli kuitenkin harmillista, että lehti listasi surkeimmin ja absurdeimmin kirjoittavat hihhulit.

Jatketaan progradun tutkailua. Kirjoittaja toteaa, että hänellä on poliittinen agenda. En ole koskaan aiemmin lukenut progradua, jossa myönnetään avoimesti poliittinen agenda. Mutta kaikkea sitä näkee, kun elää riittävän vanhaksi yltiösuvaitsevuuden luvatussa maassa. Pojatkin muuttuvat tytöiksi, ettei kukaan vaan pahoittaisi mieltään.

Pikkukoululaisille pitäisi opettaa kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä

Auktoriteettiuskolla tarkoitetaan sitä, että lähteen tietoihin uskotaan helposti ilman kritiikkiä sen omaaman arvostuksen vuoksi. Luotettavina lähteinä pidetään yleisesti mm. opettajia, professoreja, oppikirjoja ja tieteellisiä sarjajulkaisuja. Pientä Suomen tasavaltaa sanotaan usein yhden totuuden maaksi – tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Suomalainen auktoriteettiusko saavuttaa välillä jopa neuroottisia piirteitä.

Keisari Neron opettaja, roomalainen valtiomies Seneca, totesi parisen tuhatta vuotta sitten: “Nōn vītae, sed scholae discimus.” Emme opiskele elämää, vaan koulua varten. Ja sama ralli jatkuu edelleen.

Suomalaiset koululaiset ovat vuosikausia olleet PISA-tutkimusten kärkeä. PISA-tutkimus mittaa eri maiden 15-vuotiaiden osaamista luonnontieteissä, matematiikassa ja lukutaidossa. Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitos toteaa ylpeänä, että ”PISA mittaa nuorten kykyä selvitä tulevaisuuden haasteista.” Kyseessä on hypoteesi, jota ei ole koskaan testattu vakavasti otettavilla metodeilla. PISA-tehtävät ovat tietysti parempi vaihtoehto kuin ”hauki on kala” -pänttääminen. Ne eivät kuitenkaan näkemykseni mukaan opeta kriittistä ajattelua, ainoastaan ongelmanratkaisukykyä. Näyttäisi siltä, että tehtävien laatijatkaan eivät hallitse kriittistä ajattelua.  

Poimin netistä satunnaisesti yhden PISA-tehtävän, nimeltään Juokseminen helteessä (PISA 2015). Johdannossa todetaan: ”Jos ihminen menettää nestettä 2 % tai enemmän kehonsa painosta, puhutaan elimistön kuivumisesta [dehydraatiosta].” Tällaiset tarkat, mielivaltaisesti valitut raja-arvot ovat lääke- ja terveystieteissä tyypillisiä. Aivan kuin ihmisen elimistö olisi evoluution aikana ”oppinut” ottamaan dehydraation raja-arvoksi 2,00 %. Evoluutio on kuin täyskasvuinen tiikeri tropiikissa – se menee minne haluaa ja ei kysele keltään lupia. Kumpikaan ei tunne arabilaisia numeroita (0–9).

Itse tehtävässä todetaan: ”Ota huomioon, että yli 2 %:n nestehukka aiheuttaa elimistön kuivumista…”. Tässä välissä on syytä perehtyä kausaalisuuden alkeisiin. Kausaliteetti tarkoittaa syy-seuraussuhdetta eli kahden tapahtuman suhdetta, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on tällöin syy ja toinen seuraus. Tässä esimerkissä seuraus on selvästikin elimistön kuivuminen. Onko sen syy nestehukka, kuten esimerkissä väitetään? Ei tietenkään. Syy on hikoilu. Ja sen syy on ollut päätös mennä juoksemaan helteeseen. Koululaisille on syytä opettaa, mitä kausaalisuus tarkoittaa.

Pikkukoululainen kysyy: ”Miksi kilpikonnalla on massiivinen kilpi aina mukaan?” Älä kerro vastausta, vaan anna nappulan itse päätellä, miksi kilpikonnalle on evoluution aikana kehittynyt massiivinen kilpi. Näin hän oppii ongelmanratkaisukykyä ja kriittistä ajattelua. Koululaisille on syytä tehdä selväksi, että kriittinen ajattelu EI ole negatiivista ajattelua. Kyseenalaista kaikki, kuten Albert Einstein opetti aikoinaan. Kriittinen ajattelu estää myös nappuloita tekemästä typeriä päätöksiä.

”Joku tuntematon setä oottaa mua koulun pihalla autossaan ja pyytää kyytiin… hmmm… ei iskä tai äiskä oo kyl sanonut että joku muu kuin äiskä tulis mua tänään hakeen. Sedällä karkkiakin näemmä auto täynnä. Ei karkkia jaa ilmaiseksi muut kuin Joulupukki. On tolla jamppalla parta muttei toi ole koskaan nähnytkään joulupukkia. Soitan iskälle.. ei vastaa.. soitan äitille… känny varattu. Iskä tai äiskä olisivat kyl ilmottaneet jos joku tuntematon tulee hakeen mua koulusta. Kukaan ei jaa karkkia ilmaiseksi, sillä on siis pahat mielessä. Nyt se nousi jo autostaki. Nyt juoksujalkaa takas koulun sisälle ja sit soitan heti hätänumeroon 112!”

Pikkukoululaisille opetetaan algebraa (esim. yhteen- ja kertolasku), geometriaa ja differentiaali- ja integraalilaskennan perusteita. Heille opetetaan siis varmuuden matematiikkaa, muttei käytännössä lainkaan epävarmuuden matematiikkaa (tilastollinen ajattelu). On esitetty, että algebran ja geometrian kaltaisten abstraktien alojen opiskelu kehittäisi ongelmanratkaisukykyä ja kriittistä ajattelua. Se tosiasia, että valtaosa lääkäreistä ei ymmärrä tilastotieteen alkeita, ei tue tätä ajatusta. Ei myöskään se tosiasia, että valtaosa juristeista ei ymmärrä DNA-todisteita.   

"When an old and distinguished person speaks to you, listen to him carefully and with respect - but do not believe him. Never put your trust in anything but your own intellect. Your elder, no matter whether his is a Nobel Laureate, may be wrong. The world progresses, year by year, century by century, as the members of the younger generation find out what was wrong among the things that their elders said. So you must always be skeptical - always think for yourself." 

-- Linus Pauling (ohjeita ruotsalaisille yliopisto-opiskelijoille 10. päivänä joulukuuta 1954)

Onko sokeririippuvuus harhaa?

HS:n tuoreessa artikkelissa sokeririippuvuutta kuvailtiin harhaksi. Artikkelissa haastateltu ravitsemustieteilijä näyttäisi kritiikittömästi toistaneen vastikään julkaistun katsausartikkelin sanomaa. Kun lueskelin kyseistä katsausta, tuli heti mieleen, että nyt on tarkoituksella tilattu sokerimyönteinen artikkeli. Itse asiassa katsauksen loppukaneettikin on muotoiltu niin, että vallanpitäjät eivät pääsisi vaikuttamaan sokerituotteita myyvien yhtiöiden liiketoimintaan.

“Given the lack of evidence supporting it, we argue against a premature incorporation of sugar addiction into the scientific literature and public policy recommendations [lihavointi lisätty].” Sanan ”premature” käyttö on varsin erikoista. Kirjoittajat ikään kuin myöntävät, että sokeririippuvuus tullaan näyttämään toteen, mutta haluavat silti viivyttää totuuden esiintuloa. Kuin keskonen, joka meinaa tulla ulos ennen aikojaan.

Katsaus julkaistiin Rippe Health -nimisen yhtiön sponsoroimassa supplementtinumerossa. Rippen sponsoreihin lukeutuvat mm. Coca-Cola, Dr. Pepper, General Mills ja Corn Refiners Association. Tieteellisten sarjojen supplementtinumerot eivät käy läpi vertaisarviointiprosessia, joten niitä käytetään yleisesti markkinointikanavina. James Rippe on itsekin julkaissut itsensä sponsoroimissa supplementtinumeroissa sokerimyönteistä propagandaa. Välillisinä maksajina ovat toimineet Rippen sponsorit. Artikkeleiden taso lähentelee naistutkimusta. Esimerkiksi tässä artikkelissa Rippe puhuu käsitteestä "evidence-based science". Mitä on näyttöön perustuva tiede? Tiede on aina näyttöön perustuvaa. Jos kirjoittaja haluaa painottaa näyttöön perustumista, hän suurella todennäköisyydellä yrittää vedättää lukijaa.  Ja Rippen osalta kupletin juoni on jo pitemmän aikaa ollut päivänselvä (ks. The New York Times).

Luetaan seuraavaksi toisen tutkijaryhmän julkaiseman katsauksen tiivistelmä. 

Abstract

Purpose of review: To review research that tests the validity of the analogy between addictive drugs, like cocaine, and hyperpalatable foods, notably those high in added sugar (i.e., sucrose).

Recent findings: Available evidence in humans shows that sugar and sweetness can induce reward and craving that are comparable in magnitude to those induced by addictive drugs. Although this evidence is limited by the inherent difficulty of comparing different types of rewards and psychological experiences in humans, it is nevertheless supported by recent experimental research on sugar and sweet reward in laboratory rats. Overall, this research has revealed that sugar and sweet reward can not only substitute to addictive drugs, like cocaine, but can even be more rewarding and attractive. At the neurobiological level, the neural substrates of sugar and sweet reward appear to be more robust than those of cocaine (i.e., more resistant to functional failures), possibly reflecting past selective evolutionary pressures for seeking and taking foods high in sugar and calories.

Summary: The biological robustness in the neural substrates of sugar and sweet reward may be sufficient to explain why many people can have difficultly to control the consumption of foods high in sugar when continuously exposed to them.

Taitaa olla harhaa, että monet ravitsemustieteilijät osaisivat kriittisesti lukea tieteellistä kirjallisuutta.